Me
Olen ihan pikkutytöstä saakka pitänyt eläimistä. Kaikista lähimpänä sydäntäni ovat kuitenkin aina olleet koirat. Monta vuotta hoitelin naapuritalon hiilenmustaa cockerspanielia, Patea, joka oli mielestäni maailman kaunein ja ihanin koira. Ensimmäisen ihka oman koirani, kuinka ollakkaan cockeritytön Femin, sain 10-vuotiaana. Kasvattajakurssin suoritin vuonna 2004 ja samana vuonna sain myös kennelnimeni. Nimi muotoutui ensimmäisen käppänämme Pipsan mukaan, (Sini-Minin Brisk). Tavoitteeni on kasvattaa rodunomaisia ja terveitä koiria. Brisken pennut kasvavat täällä kotonamme, joten ne ovat tottuneet ihmisiin ja normaaleihin asumisen ääniin. Pennuille valitsen hyväluonteiset ja tutkitusti terveet vanhemmat. Toivon, että jokainen pentu pääsee hyvään ja rakastavaan kotiin, jossa pystyttäisiin jollain tapaa myös harrastamaan sen kanssa. Pipsan ensimmäinen pentue rekisteröitiin Rantakaupin kennelin nimelle. Pennut syntyivät ja kasvoivat täällä meidän kotonamme Saarnion Kirsin valvonnassa. Samalla sain mahtavasti oppia hieman pidemmän linjan kasvattajalta kaikenlaisia käytännön asioita, joita pystyn nyt itse hyödyntämään. Agilityharrastukseni on muutamana viime vuonna jäänyt vähemmälle, mutta ensi kesänä olisi tarkoitus aloittaa uudelleen intoa puhkuen. Ellin kanssa olemme vasta suorittaneet alkeiskurssin, mutta Pipsan kanssa olemme "agileeranneet" jo monta vuotta, tosin ihan vain harrastemielessä. Itse olen agility-koulutusohjaaja. Lenkkeily on meidän tärkein ja mukavin harrastuksemme tällä hetkellä!! Kuulun Suomen Kennelliittoon, Suomen Kääpiösnautserikerhoon ja Vakka-Suomen Kennelkerhoon.
|